Kuten muuutama tuhat vierasta saattoi Oulun Asuntomessujen aikaan huomata että tein aika massiivisen urakan kun yritin todistella omia tuntemuksia esteettömästä rakentamisesta todeksi. Suurin oppi projektin aikana oli että vaikka kuinka pyöritteli piirustuksia vasta ensimmäinen mallilauta näytti toimiiko rakenne käytännössä vai ei. Eli suunnitelmia piti tarkentaa matkan varrella, mutta eipä ole tarvinnut valmiita rakenteita purkaa. Könkkölän Maijalle kiitos hyvästä kirjasta, siitä oli iso apu lähtötietoja haettaessa.
Oulun Kaupunki osoitti minulle kyseisen tontin, johon piti rakentaa vähintään puolitoistakerroksinen talo. Kun hain invahissiin korvausta vastaus oli: "hissiä ei voida pitää välttämättömänä asuntoon kuuluvana välineenä ja laitteena" ja "asiakkaalla olisi ollut mahdollisuus hakea sitä toiselta alueelta.". Tätä puitiin sitten kaikissa oikeusasteissa vaikka silloinen apulaiskaupungin johtajakin kauhisteli syrjivää sanamuotoa. Korkein hallinto-oikeus sitten totesi saman eli perustuslain vastaisesti saa syrjiä liikuntavammaisia kaavoitupolitiikassa.
Usein sanotaan että esteetön rakentaminen on kalliimpaa. Olen hiukan eri mieltä, sillä meistä jokainen on jossakin elämänkaaren vaiheessa liikuntarajoitteinen. Joku pysyvämmin, joku vain hetken vaippaiässä molemmissa elinkaaren päissä. Mutta aivan liian usein joudutaan nykyistä rakennuskantaa remontoimaan sopimaan vaikkapa vanhuksille. Ja kuten kaikki valitettavasti rakenteiden korjaaminen on moninverroin kalliimpaa kuin kerralla kunnolla tekeminen.
Esteetön rakentaminen on myös selkeämpää ja vähemmän detaileja sisältävää, jolloin rakentaminen on nopeampaa ja halvempaa. On totta että väljemmät liikennetilat ja pesuhuoneet ovat kalliimpia mutta ainakin pienten lasten vanhemmat arvostavat tilaa pesutiloissa. Merkille pantavaa on G1 säädöskokoelman noudattamatta jättäminen. Asiaa puidaan lähiaikoina Vaasassa messujen tiimoilta.
Asuntomessujen arkistosta löytyy pohjakuvat ja lisää kuvia. Yksi monista jutuista Oulun messuilta löytyy täältä